Southforkin porteilla
Kun sain viime keväänä oman puutarhapalstan, tajuntani räjähti. Ei auringon kuulaasta leikistä umpeenkasvaneella puolen aarin lupiinipellollani, vaan siitä tietoisuudesta, että minulla on vihdoinkin toinen paikka. Olen sitä ihmistyyppiä, jonka on muutaman kuukauden välein löydettävä uusi reitti töihin, koska vanha kyllästyttää. (Kun reittejä ei enää löydy, on vaihdettava työpaikkaa.) Olen kärsinyt silmien tukehtumisesta jatkuvasti aikuisiällä; se on … Read moreSouthforkin porteilla